Elämästä oli vähitellen alkanut tulla hirveää. Tyttö tunsi olonsa masentuneeksi eikä halunnut nousta enää sängystä ylös. Sängyn ympärillä oli kertynyt käytettyjä kahvimukeja, sipsipusseja ja keskeneräisiä kirjoja. Välillä tyttö nukkui useamman tunnin. Toisinaan hän näki kamalia painajaisia ja toisinaan ihania haaveunia. Koulun käynnistä ei tullut mitään. Hän saapui kouluun meni tunnille. Tunti alkoi ja häntä rupesi itkettämään tuntui, ettei hän ymmärtänyt mitään siitä mitä koulussa opetettiin. Entiset koulukaverit eivät kiinnittäneet häneen mitään huomiota. Hänestä tuntui, että hänet olisi unohdettu, että hän oli yksinäinen haamu. Silloin hän sai ahdistuskohtauksen. Ei enää saanut henkeä, päässä huimasi. Oli pakko paeta ja lähteä kotiin. Kotona hänen annettiin levätä ja sanottiin, että huomenna pitäisi yrittää uudestaan. Seuraava päivä tuli ja tyttö ei halunnut lähteä kouluun. Tytölle tuli psykosomaattisia oireita päätä alkoi särkeä, oksettaa, kuume nousi ja taju tuntui lähtevän. Tyttö jäi kotiin, vaikka muut olivat sitä mieltä että hän ei saisi luovuttaa. Tyttö haluaisi jäädä sairaslomalle sillä kouln käynnistä ei tule mitään eikä muustakaan elämästä. Hän oli alkanut pelätä kävellä kaupungisssa. Juna-asemalla hänen teki vain mieli hypätä junan alle. Tietä kävellessä auton alle. Ei hän ei olisi niin itsekäs, että tappaisi itsensä hyppäämälle junan alle. Sen takia muut myöhästyisivät menoistansa.  Kotona ollessa hän vain odotti että kello tulisi kuusi 100mg lääkettä ja entistä enemmän, että kello tulisi 8  400mg lääkettä. Lääkettä jonka pitäisi poistaa kaikki kivut, harhanäyt ja äänet. Lääke joka turruttaa aivoja sen verran, että hän saa unen päästä kiinni.

kuvat: weheartit.com