Tänään oli jo kylmä aamulla, jouduin kaivamaan syksytakkini esille ja vaikka puin sen päällä mua paleli. Iltapäivällä aurinko paistoi, nää on viimeisiä aurinkoisia päiviä. Syksy on kovaa vauhtia tulossa. Huomasin ensimmäisiä värikkäitä lehtiä puista joita oli tippunut maahan. Jos voisin säilöisin kesän purkkiin ja talven kylminä iltoina avaisin purkin ja kesä tulisi luokseni.
Tälläisinä päivinä kun herään kouluun puoli seitsemältä mä haluaisin olla pieni lapsi. Silloin kun ainoa työ oli leikkiä ja kun väsytti sai ottaa päiväunet. Kun ylitti tien joku piti kädestä kiinni. Kun käteen tuli haava oli joku joka laittoi laastarin ja lohdutti. Toisaalta mä haluan vanheta, oppia ja viisastua ja pitää huolta muista.
Mä haluaisin päästä jonnekin todella kauniiseen ja seesteiseen paikkaan missä mieli saa levätä eikä mun tarvitse tehdä mitään. Uskon, että se on parasta terapiaa mun sielulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti