Mä kuulun siihen onnelliseen fanijoukkoon, joka pääsi katsomaan Adam Lamberttia perjantaina 22.3. Sain kaks lippua suht hyviltä paikoilta joululahjaksi. Ootin keikkaa tosi paljon, oonhan mä halunnut nähdä Adam Lambertin jo vuodesta 2010 jolloin hän keikkaili ekaa kertaa Suomessa. Otin mukaan mun parhaan ystävän Ellan. Se oli mulla jo selvää alusta lähtien, et haluan Ellan mun kans keikalle mukaan. Menin perjantaina koulun jälkeen Ellalle, ison matkalaukun kans. Puettiin hienot vaatteet päälle, Ella meikkas mulle smokey eyes tylliset silmät ja skräpättiin kummankin tukat.
Mentiin Pasilaan junalla ja käveltii Hartwall areenalla. Meillä oli paikat alakatsomoon. Pihalle oli kertynyt paljon porukkaa ja kaikki oli tosi innoissaan. Välillä porukka rupes kirkumaan. Mun ja Ellan taakse kertyi viel porukkaa. Ovet avautui 18:30 ja onneks meidän ei tarvinnut pitkään oottaa et päästiin sisälle. Meillä oli klubipuolelle liput. Ei kuiteskaan ostettu mitään juomia, kun kaikki oli niin kallista. Meillä oli istumapaikat sivulla. Lämppärinä oli Jannika.B. En oo Jannikan suurimpia faneja eikä mun ystäväkään. Jannika kompuroi ensimmäisen kappaleen aikana korkeilla koroillaan ja nauroi sille jälkeenpäin.
Ennen Adamin tuloa roudarit järjesteli paikkaa uudestaan ja soi välimusiikkia. Siinä vaiheessa mua alkoi jo jännittää ihan sikana. Mun ja ystävän mielestä tuntui uskomattomalta, että vihdoinkin nähdään Adam. Kun Adam Lambert lopulta tuli bändinsä kanssa mun ensimmäinen fiilis oli, että voisin itkeä onnenkyyneliä. Mun oli pakko nipistää itseäni ennen kuin uskon, että se on mun edessä. Bändi oli kuin yhtä perhettä. Oli kaks miestanssijaa vähissä vaatteissaan jotka pörräs Lambertin ympärillä. Oli kaks soulnaista jotka lauloi taustoja. Oli Tommy kitarista, pianisti, basisti ja rumpali. Suurin osa biiseistä oli mulle todella tuttuja, mut oli siel muutema yllättävä biisi. Oli mahtavaa huomata miten ihmiset oli mukana. Kaikki lauloi ja oli valotikkuja. Porukka kiljui ja taputti mukana. Koskaan aika ei oo kulunut yhtä nopeasti. Kun bändi oli jo poistunut jäin vaan tuijottamaan paikalleni ja Ella joutui taputtamaan mua ja sanomaan se on nyt loppu. Ei oo mitään sanoja millä voisin kuvata miltä musta tuntui nähdä Adam Lambert. Mä toivon ja odotan, et pääsisin taas Adam Lambertin keikalle. Hyvällä tuurilla se tulee jo vuoden päästä, mutta voi mennä taas pari vuotta ennen kuin Adam Lambert tulee Suomeen.
Oli myös tosi upeeta kun Adam osas puhua Suomea. Adam Lambert kysyi: "mitä kuuluu" ja kaikki huusi kovalla äänellä hyvää. Oli tosi suloista kun Adam omisti biisin Broken English Saulille. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti