Tänään olis ollut tyttöryhmän viimeinen kerta. Mä en halunnut mennä, koska vihaan aina viimeisiä kokoontumisia ja sitä että joku asia loppuu. Elämässä oikein mikään ei oo kestävää, ja kaikki kiva loppuu aikanaan. Tyttöryhmä alkoi tämän vuoden alkupuolella ja me ollaan ehditty tekemään kaikenlaista kivaa. Me ollaan käyty syömässä, Heurekassa, katsottu leffaa ja kokattu mm. Kouluakin on jäljellä enää sellainen kuukausi, ja sitten kaikki lähtee omille teillensä kun ensi vuosi on erikoistuminen. Nyt on tasan 2kk aikaa siihen, että mä täytän 18-vuotta. Kohta mä oonkin jo täysi-ikäinen. Eikä siitä tunnu olevan kovin kauan kun mä menin ekalle luokalle.

Mutta kivaakin on luvassa. Tosiaan ei enää pitkä aikaa siihen, kun näen ihanan miehen. Perhoset jo vähän leijailee vatsan pohjassa ja kutittaa siellä. Keskiviikkona on vappu ja sillon aattelin ottaa vain oikein rennosti. En oo menossa ryyppäämään, niin kuin monet muut on. Perjantaina oon menossa kuuntelemaan Karri Koiraa ja Jonne Aaronia, mun ystäväni kanssa <3. Jonne Aaronin näin tossa pari viikkoa sitten, mutta tosiaan mielelläni näen uudestaan. :3 Ois kans kiva päästä käymään Forssassa pitkästä aikaa.

Ajatuksia maanantai päivään

Kaikenlaista jännää voi mahtua Sunnuntaihin

Mun oli tänään todella vaikea nousta ylös sängystä. Oikeastaan nousin vasta klo 13 jälkeen, vaikka olinkin ollut jo pitkään hereillä. Mut sai nousemaan ylös se, kun veli kertoi että on keittänyt kahvia. Hyppäsin ilmaan ja kiiruhdin äkkiä alakertaan hakemaan kahvia. Kahvi on mulle kuin taikasana. Yks ytäväkin ihmettelee, että miten voin juoda niin paljon kahvia. No mä oon sitä mieltä, että kyllä saa olla pieniä pahoita ;). Alkoholia käytän todella vähän, mutta poltan välillä tupakkaa.

Mä oon tänään miettinyt sitä, miten paljon ihmiset voikaan muuttua lyhyessä ajassa. Näin tänään mun ystävän kanssa hetken aikaa meidän kahta yhteistä kaveria. Nää meidän kaverit on muuttunut yhtäkkiä tosi etäisiks ja vaikutti, siltä ettei me oltu mun ystävän kanssa niille mieluista seuraa. Se puol tuntii mitä me hengailtiin oli tosi tuskasta. Lähdettiin sitten mun ystävän kanssa Leppävaaraan.

Kierreltiin kauppoja läpi ja istuttiin kahvilla. Meillä oli paljon juteltavaa kuten aina. Mentiin istumaan pihatuolille kun aurinko paistoi niin nätistä. Eikös siihen meidän viereen tuu joku juopunut mies. Se istuu oikein siihen mun kylkeen kiinni ja alkaa esitellä meille sen sarjakuvia. Se oli varsinainen riesa ja sen sarjakuvat oli kopioita fingerporista tai blondivitseistä. - __ - Se on jännä juttu kun mä ja mun ystävä vedetään puoleemme mielenkiintoisia ihmisiä. Tää ei oo todellakaan ensimmäinen kerta. On tullut huomattua, että juopuneista ihmisistä on vaikea päästä eroon ja ne ripustautuu.

Lopulta mä selviydyin kotiin asti. Mä aloin skypettää ihmisten kanssa. Skype on tosi hyvä keksintö. Oon hetki sitten ladannut sen ohjelman koneelleni. Säästää tosiaan kyllä puhelinlaskuissa. Ainut harmi on se, että mun kone ei tykkää skypestä ja saattaa välillä tiltata.

Paistaa se aurinko risukasaankin

Mulle välillä tulee sellaisia fiiliksiä, että kirjoitan monta päivitystä mun blogiin, ja sitten voi taas olla pitkän aikaa hiljaista. Mä kirjoitan päiväkirjaa omaksi ilokseni, mutta onhan se kiva, jos eksyy ihmisiä katsomaan mun päivityksiä.

Jossain päivityksessä mä kirjoitin, että olis hienoa saada romanssi elämään. Nyt musta tuntuu että sellainen on vireillä. Oon tutustunut todella mukavaan jätkään, jolle on helppo puhua asioista ja joka saa mut nauramaan. Ollaan joka päivä yhteyksissä, vaikka kummallakin olisi kiireinen päivä. Meillä on välimatkaa sellainen 3h ja yli 200 km. Nyt kuitenkin tää jätkä on tulossa ensviikolla tapaamaan mua tänne. Mä odotan sitä tapaamista yli kaiken. Hyvä jos saan ees öisin unta kun vaan haaveilen kaikenlaisia.

Eilen mun sisko soitti mulle humalassa. Ollaan aika etäisiä toisillemme ja nähty liian vähän. Mun sisko selitti puhelimessa, että mä oon sille rakas, mutta sen on vaikea rakastaa mua niin paljon kuin pitäis. Tämä johtuu siitä, että ollaan toisillemme aika tuntemattomia. Asiat voi kuitenkin vielä korjata, mä uskon siihen. Täytän parin kk päästä sen 18-vuotta jolloin mä voin vapaammin mennä ja tehdä asioita. Mun sisko itki puhelimessa, ja munkin alkoi kyyneleet vieriä.

Mulle tuli yöllä paha mieli kun aloin miettiä mun pappaa. Pappa tosiaan on jo 78 vuotias ja asuu palvelutalossa Forssassa. Pappa on aika yksinäinen siellä, eikä pääse oikein koskaan pihallekaan kun jalat on niin huonot. Mulle tuli voimakas ahdistus siitä, että se on siellä yksin melkein sokeena ilman ketään läheisiä. Iskä käy siellä kyllä jonkun verran, mutta muuten vieraita on vähän. Mä näen pappaa liian vähän. Aina kun näen pappaa, halaan lujasti lähtiessä. Pappa on meinannut pari kertaa kuolla aivoverenvuotoon ja keuhkokuumeeseen. Mä toivon, että pappa vois elää vielä usemman vuoden. Kun mummi papan vaimo kuoli 8 vuotta sitten, pappa ei siitä oikein koskaan toipunut.

Maapallo on täynnä miehiä, mutta mä haluan vain sut ja sä taidat myös tietää sen. Toivottavasti tunnet samalla tavalla kuin minä.